Riittääkö biomassaa energiantuotantoon?

Keskeisinä biopolttoainevaihtoehtoinamme ovat kehityspolusta riippuen puupelletti ja metsähake. Pellettiä tehdään esimerkiksi sahateollisuuden sivutuotteista tai pyöreästä puusta. Pelletille on jo muodostunut jonkinlainen maailmanmarkkina ja sitä tuotetaan Euroopan lisäksi mm. Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa. Arvioiden mukaan vain noin 65–75 % maailman pellettitehtaiden tuotantokapasiteetista on käytössä, eli lisäämisen varaa olisi nykyisissäkin tuotantolaitoksissa. Myös Suomessa valmistetaan pellettiä.

Metsähakkeessa energia on vähemmän tiiviissä muodossa kuin puupelletissä, eli saman energiamäärän tuottaminen hakkeella vaatii enemmän kuljetuksia ja isommat varastointitilat. Hake on myös selvästi pellettiä paikallisempi polttoaine, vaikka sitäkin liikkuu jonkin verran maiden rajojen yli, esimerkiksi Venäjältä Suomeen.

Riittääkö Suomessa puuta?

Suomessa metsät kasvavat vuosittain enemmän kuin niitä käytetään, joten käyttöä olisi mahdollista lisätä jonkin verran kestävyyttä vaarantamatta. Nykyisellä metsien käytön tasollakin metsäenergian tuotannossa on lisäämisen varaa – arvioiden mukaan metsähaketta pitäisi olla saatavissa teknis-taloudelliset näkökohdat huomioiden vähintään ilmasto- ja energiastrategian mukainen tavoitemäärä eli noin 13,5 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa.

Vaikka Suomessa on riittävästi hakkeen raaka-ainetta, on siitä paikallisesti kilpailua. Etelä- ja Länsi-Suomessa energiapuun tarjontapotentiaali on paikoittain jo täysimääräisesti käytössä, kun taas Itä- ja Keski-Suomessa metsäenergiaa olisi saatavilla selvästi enemmän kuin sitä käytetään. Helsingin Energian näkökulmasta biomassavarojen alueellisuus voi merkitä pidempiä kuljetusmatkoja ja kalliimpaa hintaa.

Puun riittävyyteen vaikuttavat kysyntä ja tarjonta. Metsähakkeen tarjonta kytkeytyy erityisesti latvusmassan ja kantojen osalta hakkuiden määrään ja sitä kautta metsäteollisuuden suhdanteisiin. Myös metsänomistajien halukkuus myydä energiapuuta vaikuttaa tarjontaan – puuta on, mutta se pitäisi saada liikkeelle metsistä. Valtavaan bioenergiabuumiin eivät toki Suomenkaan metsät pystyisi vastaamaan – paine kohdistuu kysynnän kasvaessa ainespuuhun ja tuontipolttoaineisiin.

Ei pelkästään riittävästi, vaan myös kestävästi

Kun arvioidaan biomassan riittävyyttä energiakäyttöön, tärkeään rooliin nousevat myös kestävyys ja hyväksyttävyys. Ympäristönäkökohdat saattavat tulevaisuudessa rajoittaa joidenkin bioenergiajakeiden käyttöä, mikä vaikuttaisi myös tarjontapotentiaaliin.

Globaalilla tasolla täytyy huolehtia, ettei lisääntyvä bioenergian käyttö johda suoriin tai epäsuoriin maankäytön muutoksiin, jolloin niillä saavutettava ilmastohyöty kärsii. Näin voisi käydä, jos esimerkiksi bioenergiakasvien viljely peltomaalla johtaisi siihen, että ruuantuotantoon käytettävää peltoalaa on raivattava lisää metsästä jossain muualla.

Biopolttoaineiden kysynnän kasvaessa kestävyyden merkitys korostuu entisestään. Biomassan saatavuus kestävästi ja riittävän kilpailukykyiseen hintaan on ehdottomasti haaste – mutta ei mahdoton sellainen.