Kodin lämmitys

Lämmityksen osuus kodin energiankäytöstä on puolet. Eniten kulutukseen vaikuttaa ulkolämpötila, mutta säätämällä lämmityksen ja ilmanvaihdon tilanteeseen sopiviksi voit varmistaa, ettei energiaa kulu turhaan.

Talvikuukausien lämmitysenergia haukkaa leijonanosan

Jopa 40 % sähkölämmittäjän koko vuoden energiankulutuksesta muodostuu talvikuukausina. Vinkit energiatehokkaaseen lämmitykseen kannattaa siis ehdottomasti hyödyntää sähkölämmitteisessä kodissa.

Tältä sivulta löydät opastusta lattialämmityksen ja ilmanvaihdon energiatehokkaaseen käyttöön.

Lämmitysaiheisia energiansäästövinkkejä

Sähkölämmittäjän energiankulutuksen jakautuminen vuodenajoille:

Lataa vinkit sähkölämmittäjille (pdf)

  %
Kevät 26
Kesä 12
Syksy 23
Talvi 39

lämmitys ja kulutus.jpg

Lattialämmityksestä mukavuutta ja hyötyä

Lattialämmitys kaukolämmitteisissä kerros- ja rivitaloasunnoissa on yleensä tarkoitettu mukavuuslämmitykseksi kylpyhuoneissa ja WC-tiloissa. Mukavuuslämmityksellä tarkoitetaan sitä, että lattian pintalämpötila pidetään on noin 25–28 °C:ssa, joka tuntuu käteen tai jalkapohjaan ehkä jopa viileältä, muttei kuitenkaan kylmältä. Mukavuuslattialämmityksen ei ole tarkoitus lämmittää koko kylpyhuonetta.

Lattialämmityksen tärkein tehtävä märkätiloissa on nopeuttaa lattian kuivumista suihkun jälkeen, mikä estää tai hidastaa mahdollisten kosteusongelmien muodostumista. Jos märkätilan lattialämmitys on ainoa lämmitysmuoto, on kylpyhuonetilan lämpötila hyvä tarkistaa. Sopiva lämpötila on asteen tai kaksi korkeampi kuin muussa huoneistossa.

Vinkit lattialämmityksen taloudelliseen käyttöön (pdf)

Lattialämmityksen energiatehokkuuteen kannattaa kiinnittää huomiota

Energiatehokkain tapa toteuttaa lattialämmitys kaukolämpötalossa on valita vesikiertoinen lattialämmitys.

Jos lattialämmitys toimii sähköllä ja muu huoneisto lämpiää kaukolämmöllä, kylpyhuoneen ovi kannattaa pitää kiinni. Jos ovi pidetään jatkuvasti auki, kodin muita tiloja lämmittää lattialämmitys kaukolämmön sijasta ja tämä näkyy sähkölaskussa.

Pakkasella kuluu merkittävästi enemmän energiaa kuin silloin, kun ulkolämpötila on reilusti plussan puolella. Lisäksi kulutukseen vaikuttaa ilmastointi, tuuletus, ulkoseinien määrä sekä rakenteiden (ala-/yläpohja) lämmöneristystaso koska lämmitystä ohjataan termostaatilla. Kulutus riippuu toki myös muista tekijöistä, kuten termostaatin asettelusta ja muusta lämmitystarpeesta.

lattialammitys-helen.jpg

Koneellisen ilmanvaihdon neliportainen säätö

  1. Poissaoloasento (1) on riittävä silloin, kun asunto on tyhjillään.
  2. Alhainen ilmanvaihto (2) on sopiva asetus pitämään asunnon raikkaana pakkaskeleillä.
  3. Normaaliasetuksella (3) poistuvat tavanomaisesta asumisesta ja elämästä syntyvät kosteus ja epäpuhtaudet (ruoan valmistus, pyykin kuivaus, suihku).
  4. Ilmanvaihdon tehostus (4) on tarpeen vain erityistilanteissa: silloin, kun asunnossa oleskelee tavanomaista enemmän ihmisiä, ruoanlaitosta syntyy käryä tai saunominen aiheuttaa kosteutta

Säätämällä koneellista ilmanvaihtoa aktiivisesti voit saavuttaa tavanomaisessa omakotitalossa noin 900–1 500 kWh:n vuosisäästöt riipuuen ilmanvaihtokoneesta, talon koosta ja asumistilanteesta.

Painovoimaisen ilmanvaihdon talvi- ja kesäasennot

Ilmanvaihtoventtiilit kannattaa säätää sopivaan asentoon vuodenajan mukaan. Talvikuukausina painovoimainen ilmanvaihto toimii suuren lämpötilaeron takia liiankin tehokkaasti, jos venttiilit ovat kesäasennossa.

  • Säädä pesuhuoneen lautasventtiiliä pienemmälle talvella. Lämmitysenergiaa voi säästyä jopa 1 000 kWh vuodessa (160 mm kanava, jonka lautasventtiili pienennetään 30 mm:stä 10 mm:iin).
  • Tarkista, että makuu- ja olohuoneen ulkoilmaventtiilit tai ikkunankarmin säädettävä venttiili ovat talvella talviasennossa. Älä kuitenkaan tuki tai sulje venttiileitä kokonaan, jotta asuntoon saadaan korvausilmaa myös talvella.
  • Myös ikkuna voi toimia tuloilman kanavana ja etenkin vanhat punostiivisteet ovat alunperin päästäneet korvausilmaa asuntoon. Jos ikkunoihin asennetaan nykyaikaiset tivisteet, kannattaa varmistaa, että korvausilmalle on riittävä tuloaukko jättämällä kaistale puitteen alareunasta ilman tiivistettä.