Suomi on edelläkävijä energiatehokkuudessa
Suomi ja muut Pohjoismaat ovat edelläkävijöitä uudisrakennusten energiatehokkuudessa, mutta parannettavaa on yhä, arvioi kansainvälinen energia-asiantuntija Marc LaFrance.
Pohjoismaiden uusien rakennusten energiatehokkuutta koskeva lainsäädäntö on kansainvälisesti katsoen hyvin tiukkaa. Silti myös täällä vanhoissa rakennuksissa piilee paljon energiansäästöpotentiaalia.
”Vanhojen rakennusten muuttaminen energiapiheiksi vaatii paljon työsarkaa – esimerkiksi lisälämmöneristyksen osalta”, toteaa Helsingin Energian maaliskuisen Kaukonpäivä-seminaarin pääpuhuja, kansainvälisen energiajärjestö IEA:n energia-asiantuntija Marc LaFrance.
LaFrance myöntää, että vanhojen rakennusten muuttaminen vähemmän energiaa tuhlaaviksi voi olla suurempi haaste kuin energiapihin uudisrakennuksen rakentaminen alusta saakka. Tarve muutoksille on kuitenkin kova. Koko rakennuskanta vastaa keskimäärin 40 prosenttia kaikesta energiankulutuksesta ja muodostaa samalla keskimäärin neljäsosan kaikista ympäristöpäästöistä.
Kipinä öljykriisistä
LaFrance on nuoresta pojasta saakka ollut kiinnostunut energia-asioista. Varsinainen kipinä hänellä alalle syntyi 70-luvun öljykriisin inspiroimana. Tuolloin hän sai omakohtaisesti kokea, miten tärkeää energian oikeanlainen hyödyntäminen on jonottaessaan kotikulmansa huoltoasemalla täyttääkseen menopelinsä polttoaineella, jonka hinta oli kolminkertaistunut kansainvälisen energiakriisin seurauksena.
Sittemmin muun muassa Yhdysvaltain energiaministeriön energia-alan asiantuntijana työskennellyt LaFrance sanoo nyt olevansa tyytyväinen siihen, miten parissakymmenessä vuodessa ympäristöasioihin on alettu kiinnittää aivan uudella tavalla huomiota.
Harmillista on kuitenkin se, etteivät esimerkiksi poliittiset päättäjät keskustele vanhan rakennuskannan energiantehostamisasioista läheskään yhtä suurella intohimolla kuin esimerkiksi matalaenergiarakentamisesta, uusiutuvista energioista, ja niiden merkityksestä kestävän kehityksen kannalta.
Kustannustehoa peruskorjauksiin
Rakennuksia peruskorjataan kaikkialla maailmassa kiihtyvään tahtiin, mutta energiaparannuksia saadaan silti aikaan verrattain vähän. Kuitenkin monien vanhojen rakennusten energiankulutus voitaisiin vähentää merkittävästi muun muassa lämmön talteenotolla, uusilla ikkunoilla ja lisäeristyksellä.
”Korjaushankkeiden yhteydessä olisi taloudellisesti kannattavaa parantaa myös kiinteistöjen energiatehokkuutta, sillä siitä koituva lisäkustannus on useimmiten pieni verrattuna saatavaan energian säästöön.”
Pohjoismaissa hyvää on esimerkiksi energiaa säästävien ikkunoiden käyttö. Siinäkin on edelleen parantamisen varaa. Toinen vanhojen rakennusten haaste on rakenteiden ilmatiiviyden lisääminen. Lämmönerityksen taso on vanhoissa rakennuksissa usein pienempi kuin tämän päivän uudiskohteissa, joten lisälämmöneristys tulee usein tarpeeseen esimerkiksi katto- ja yläpohjarakenteissa.
”Erityisesti silloin, jos talon kattoon asennetaan aurinkokennoja, tulisi vanhan rakennuksen kohdalla aina ensin varmistua, että katon lämmöneristysasiat ovat nykyisten standardien mukaiset.”
Marc LaFrance toimii energia-asiantuntijana International Energy Agencyssä, IEA:ssa. Hän valmistui 1980-luvulla Massachusettsin yliopistosta kandidaatiksi pääaineenaan konetekniikka. Maisterintutkinnon hän suoritti kaupunkisuunnittelusta. Ennen siirtymistään IEA:han LaFrance työskenteli Yhdysvaltain energiaministeriön palveluksessa.