Uusiutuva Suosalo

Talven kelit ovat olleet omakoti-asujalle oivaa arkiliikuntaa. Martti Suosalo on suurelle yleisölle tuttu teatterista, elokuvista ja tv-sarjoista, mutta kotinsa pihapiirissä punapipoinen mies kolaa lunta sivuun siinä kuin muutkin tapanilalaiset. Papua löytyy, lapio ei tutise.

Lapion varteen mies tarttui silloinkin, kun maalämpöreiästä piti kaivaa polku laitehuoneeseen.

”Kun kysyttiin, kaivatko itse, ei tarvinnut edes miettiä. Vetäisin sitten tuohon yli puolen metrin syvyisen juoksuhaudan, ja putkimies pääsi hommiin.”

Suosalo-Suutarin perhe oli taloidylliään asunut jo kymmenisen vuotta, kun pitkään mielessä kummitellut maalämpö tuli ajankohtaiseksi. Varaava sähkölämmitys tuntui turhan tyyriiltä.

”Kun talo rakennettiin vuonna 2000, siitä tehtiin perheen astmaatikoille mahdollisimman hengittävä. Seinissä on ekovillaa ja ikkunoita paljon. Jo aikoinaan Helenillä sanottiin, että sähkönkulutuksemme on pienen tehdashallin luokkaa.”

Nyt kellarin laitehuoneessa hurisee jääkaapin kokoinen maalämpöpumppu, joka puskee lämpöä 175 metrin syvyydestä. Sähköenergiaa tarvitaan, maalämpöpumpun lisäksi, valaistukseen ja käytössä oleviin kodinkoneisiin. Ja energiankulutukseltaan talosta tuli normaali omakotitalo tehdashallin sijaan.

Aurinko hyötykäyttöön

Suosalossa on aimo annos uusiutuvan energiantuotannon edusmiestä. Kun puhe siirtyy helottavaan aurinkoon ja tuivertavaan tuuleen, mies innostuu.

”Komean tuulivoimarivistön voisi rakentaa Suomen rannikolle.”

”Tutkijat suunnittelevat uusiutuvan energian järjestelmiä Kiinaan, mutta kyllä meilläkin olisi tekemistä. Esimerkiksi komean tuulivoimarivistön voisi rakentaa Suomen rannikolle.”

Kun perhe hankki mökin sähköttömältä saarelta Turun saaristosta, Suosalo ryhtyi toimeen.

”Yhdellä aurinkopaneelilla ja akulla saadaan sähköt 80 neliön mökkiin koko kesän ajaksi. Sitä riittää niin valoihin kuin jääkaappiin ja lapsetkin voivat katsella telkkaria.”

Köpelöstikin on käynyt. Tangomarkkinat pyöri ruudussa niin pitkään, että Suosalon odottama MM-jalkapallon finaali jäi töllöstä näkemättä.

”Eikä kukaan edes sitä tangoa katsellut. Istahdin pimeän ruudun ääreen.”

Vettä ja tuulta

Vaikka saareen ei tule vettäkään, edes viime kesän kuiva heinäkuu ei tahtia haitannut. Kiitos sadevesijärjestelmän: tunnin sateesta saatiin 500 litraa vettä, jolla saunottiin jo mukavasti. Kenties mantereelta tuotavaan juomaveteenkin keksitään vaihtoehto.

”Merivettähän voi suodattaa. Kun saisi sellaisen suodattimen pumpun toimimaan aurinkoenergialla…”

Suosalon ensi kesän suunnitelmiin kuuluu toinen aurinkopaneeli sekä kaksi isoa akkua. Talvikäyttöön kaavailussa on tuuligeneraattori, jonka saa tarpeen mukaan myös veneeseen. Akut toimivat kauko-ohjauksella, ja Tapanilasta voi lämmittää mökin valmiiksi etukäteen.

Suosalo vertaa aikakausia toisiinsa: kun hän purjehtijana sai vielä 80-luvulla lillua puolet ajasta tyynellä ulapalla, nykyään tuulettomia päiviä ei ole juuri lainkaan.

”Saaressakin tuuli viime kesänä koko ajan. Uusiutuvat energianlähteet ovat todella tehokkaita pienessäkin mittakaavassa. Näitä energioita pitäisi yhä enemmän varastoida ja hyödyntää.”

Paneeleita kotikatolle

Maalämpöinen Tapanilan omakotitalo saattaa jossain vaiheessa saada katolleen pienet aurinkopaneelit, sillä Suosalon into ei rajoitu kesämökkiin.

”Kenties pannuhuoneen maalämmön saisi toimimaan tuuligeneraattorilla tai aurinkoenergialla. Piruuttani voisin kokeilla, mutta mitään isoa myllyä ei voi hankkia naapureita säikyttelemään. Joku voisi keksiä sellaisen kattomaalin, jolla aurinkoenergiaa voisi suoraan siirtää hyötykäyttöön. Sitä odotellessa on pakko keksiä vaihtoehtoja.”

Paukkupakkasilla Suosalo saattaa pistää myös pökköä pesään, mutta harvakseltaan.

”Täällä ovat talot sen verran tiuhassa, etten viitsi ihmisiä pienhiukkasilla
rasittaa. Takkatulta jotkut voivat pitää romanttisena, mutta minä en kaipaa sellaista tunnelmaa.”

Poliisit omasta takaa

Eniten energiaa perheessä vie pesukone: viiden ihmisen pyykit ei ole hoidettu kertaheitolla. Heti valmis -kiuas lämpiää kerran pari viikossa, mutta Suosalo miettii, onko tarpeen pitää moista jatkuvasti päällä. Hitaasti syttyvät energiansäästölamput hoitavat pihavalaistuksen, ja sisällä halogeenilamput miellyttävät enemmän kuin ledit.

”Teatterissakin ledit ovat yleistyneet. Minä taas olen vanhan liiton näyttelijä, joka hakee paikan näyttämöllä lämmön mukaan. Kun ledeistä ei lämpöä tule, tällainen mies on hukassa.”

Kotona Suosalo on varsinainen valopoliisi. Kun isä naksauttelee valoja pois päältä, isäänsä tullut kuopus puolestaan kiskoo kännykän latureita seinästä irti. ”Nyt te ymmärrätte”, oli pieni laturipoliisi todennut, kun kuumennut akku oli käsissä räjähtänyt kappaleiksi.

Virkavallan roolit eivät rajoitu vain kotioloihin: huhtikuussa ensi-iltaan tulevassa näytelmässä Suosalo näyttelee rikostutkijaa. Kari Hotakaisen Palvelijamonologin estradina on Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämö.

”Näytelmä on rikostutkijan luento ihmisluonteesta poliisin silmin nähtynä. Monologi kertoo myös ihmisen luonteessa olevasta palvelemisen vietistä. Ensimmäistä kertaa pääsen myös ohjaamaan: itsestään on hyvä aloittaa.”

Mäiskettä ja suhinaa

Suosalon oman energian lähteenä hyötyliikunnan lisäksi on viikoittainen mittelö Kisahallissa.

”Kun muut vielä pyhäaamuna nukkuvat, lähdemme ystäväni kanssa mäiskimään toisiamme. Nyrkkeilyn ohella voi höpistä ja juoda kahvit päälle.”

Kevään koittaessa näyttelijän voi nähdä kiitävän pyörällä teatterille.

”Jos painan täysillä, se on 28 minuuttia – junalla ja kävelemällä sama aika. Pyöräily nostaa kuntoa, junassa kehittyvät sosiaaliset taidot. Autoillessa menee vain hermot ja radiokanavilta tulee hölsänpölsää. Ainoa, mitä voi kuunnella, on merisää.”

Sehän sopii purjehtijalle. Voi samalla unelmoida kesästä, jolloin kokka suuntautuu saareen ja uusiutuvan energian nokkamies pääsee itse asiaan. 

Julkaistu Helen 1/2015