1,6 mikrogrammaa kuutiossa
1,6 mikrogrammaa kuutiossa. Mistä on kyse? Kyse on Helsingin ilmanlaadusta ja energiantuotannon vaikutuksista siihen.
Teksti: Lauri Taipale
Lukuarvo 1,6 mikrogrammaa kuutiossa on ilman rikkidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvo HSY:n Vallilan mittausasemalla vuonna 2013. Se on alhaisin koskaan tällä mittausasemalla mitattu pitoisuus. Vallilan mittaukset kuvaavat parhaiten Helsingin energiantuotannon ilmanlaatuvaikutuksia. Lisäksi rikkidioksidi ilmentää Helsingissä juuri energiantuotannon vaikutuksia ilmanlaatuun parhaiten.
Päästöt vähentyneet selvästi
Ilmanlaadun mittaukset alkoivat Helsingissä 1970-luvulla. 50 vuotta sitten rikkidioksidipäästöjen leviämisen matemaattinen mallinnus antoi Vallilaan noin 50-kertaisia rikkidioksidipitoisuuksia nykyiseen verrattuna. Vielä 20 vuotta sitten Vallilan mittausaseman rikkidioksidipitoisuus oli kymmenkertainen. Energiantuotannon päästöjen vaikutus Helsingin ilmaan on siis vähentynyt todella selvästi.
Mistä moinen vähenemä johtuu? Se johtuu pääasiassa energiantuotannon rakenteellisesta ja teknisestä kehityksestä sekä polttoainevalinnoista. Kaukolämmön laajeneminen koko kaupunkiin on korvannut matalat talokohtaiset päästölähteet. Voimalaitoksissa savukaasujen puhdistus on vähentänyt energiatuotannon päästöt murto-osaan aikaisemmasta. Lisäksi Vuosaaressa 90-luvulla käyttöön otettu rikitön maakaasu on syrjäyttänyt kivihiilen energiantuotannon pääpolttoaineena Helsingissä.
Miksi sitten pitoisuudet Helsingissä nousivat huipputasolle? Syynä oli biopolttoaineiden eli polttopuun korvaaminen talojen lämmityksessä rikkipitoisilla polttoaineilla eli öljyllä ja kivihiilellä. Polttopuussa on vain vähän rikkiä. Myös sähköntuotannon alkaminen Helsingin alueella sekä liikennepolttoaineet vaikuttivat ilmanlaadun huononemiseen.
Takaisin bioaikaan
Mitä tulevaisuudessa ilmanlaadulle tapahtuu? Kivihiiltä edelleen korvataan, nyt biopolttoaineilla. Hyvä jollei erinomainen tilanne energiantuotannon ilmanlaatuvaikutusten osalta jatkuu ja paranee. Voidaan todeta, että Helsingin ilmanlaadussa ollaan palaamassa yli sadan vuoden taakse, ennen rikkipitoisia polttoaineita vallinneeseen bioaikaan, jos asiaa mitataan ilmanlaadun rikkidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvolla.