Pintalämpötilamittarin käyttö
Pintalämpötilamittari on tarkoitettu huonetilojen eri pintojen lämpötilojen mittaamiseen. Sillä voidaan etsiä mahdollisia lämpövuodon paikkoja tai mitata lämmityslaitteiden tai lämmitettyjen rakenteiden (lattia-, katto-, ikkunalämmitys) lämpötiloja. Esim. lattialämmityksen termostaatille voidaan etsiä sopivaa asetusarvoa lattian pintalämpötilan mittauksen avulla. Lämpövuotoja etsittäessä ulkolämpötilan tulisi olla vähintään -5 *C
Ikkunoiden ja ovien eristeet ja tiivisteet
Ikkunoiden ja ovien tiiveyden voi tarkistaa mittaamalla puitteiden pintalämpötilat ja etsimällä lämpötilaeroja. Suuret lämpötilaerot ovat mahdollinen merkki tiivisteiden tai eristeiden huonosta kunnosta tai puutteellisuudesta. Ilmanvaihtotavasta riippuen korvausilma voi tulla sisään ikkunoiden yläreunasta. Tällöin matalampi lämpötila ikkunan yläreunassa on aivan normaalia.
Lattian pintalämpötilat
Lattian päällystemateriaali vaikuttaa siihen, kuinka viihtyisältä lattian pinta tuntuu tietyssä lämpötilassa.
Kivi- tai klinkkeripäällysteisten lattioiden pintalämpötilan pitää olla vähintään noin 24°C ennen kuin se tuntuu miellyttävältä paljaalla jalalla.
Parkettipäällysteellä vastaava viihtyvyyslämpötila on noin 21°C. Parkettipäällysteiden suurin sallittu pintalämpötila on noin 27-28°C. Esim. lattialämmityksen yhteydessä pitää huolehtia siitä, että valmistajien ilmoittamia maksimipintalämpötiloja ei ylitetä.
Ulkoseinien lähellä ja varsinkin nurkissa, jonka muodostavat kaksi ulkoseinää, lattian pintalämpötila voi kovilla pakkasilla laskea alle 10°C. Jos lattian pintalämpötila putoaa aivan nollan tuntumaan, on aiheellista selvittää lämmöneristyksen riittävyys tai mahdollinen kosteusongelma.
Seinien ja kattojen pintalämpötilat
On aivan normaalia, että ulkoseinien pintalämpötilat ovat kovilla pakkasille useita asteita huoneilman lämpötilan alapuolella. Seinien eristyksen tasoa voi pintalämpömittarilla selvittää mittaamalla useasta kohdasta seinän lämpötilaa ja etsimällä paikkoja, jotka ovat huomattavasti muuta seinää kylmempiä. Tässä voi silloin olla mahdollinen lämpövuodon paikka.
Samoin kuin lattiakin, kovilla pakkasilla seinän pintalämpötilan laskeminen 10°C:n tuntumaan etenkin nurkissa voi olla ihan normaalia, mutta tämän alapuolelle ei lämpötila saisi enää laskea. Alemmat lämpötilat kertovat puutteista eristystasossa ja ne aiheuttavat vedon tunnetta.
Lattialämmityksen asetusarvojen etsintä
Ns. mukavuuslattialämmitykset ovat yleistyneet kylpy- ja pesuhuoneissa. Niissä lattialämmityksen tarkoituksena on yleensä pitää lattian pintalämpötila viihtyisänä ja samassa tilassa oleva patteri lämmittää muun huonetilan. Tällöin voi olla tarkoituksen mukaista etsiä lattialämmitykselle mahdollisimman matala säätöarvoa termostaatilta tinkimättä kuitenkaan asumisviihtyvyydestä.
Kokemuksen mukaan muovimattopäällysteiset lattiat alkavat tuntua lämpimältä noin 23°C:ssa ja kivi- ja laattalattiat 24°C:ssa. Mitä lämpimämpänä lattian pitää, sitä enemmän lattialämmitys käyttää myös sähköä.
Pesutiloissa 10 m² alalla lattialämmitys kuluttaa maltillisilla lämpötiloilla noin 1500- 1700 kWh vuodessa. Jos lattioita pidetään hyvin lämpiminä tai lattian alapuolen eristystaso on puutteellinen, kulutus voi helposti kaksinkertaistua.
Kattolämmityksen asetusarvojen ja vikojen etsintä
Kattolämmitetyssä huonetilassa on yleensä useampia lämmityskelmuja, jotka sijaitsevat heti kattopäällysteen yläpuolella. Jos asumisviihtyvyys tai huoneilman lämpötila laskee kovilla pakkasilla, voi vikana olla yhden tai useamman lämmityskelmun vikaantuminen. Sähköpiirustuksista voi katsoa lämmityskelmujen paikat ja yrittää sitten pintalämpömittarilla löytää katosta lämmittävät kelmut. Jos piirustuksissa olevaa kelmua ei pintalämpömittarilla löydy, voi kelmu olla vikaantunut.
Ammattimies voi korjata vikaantuneet lämmityskelmut tai korvata ne uusilla. Tällöin kuitenkin koko kattopäällyste joudutaan purkamaan.
Kattopäällysteiden suurin sallittu pintalämpötila on usein 35°C. Jos katon pinta lämpenee tätä kuumemmaksi kattopäällysteeseen voi tulla tummentumia.
